Umpikujan parhaat puolet

Kataisen umpikujahallitusta syytetään jatkuvasti siitä, ettei se saa mitään aikaan. Tämä on pitkältä kirjoitustauolta palaavan Poikkinaisen mielestä kohtuutonta. Ei ketään pitäisi moittia parhaista ominaisuuksistaan, ei varsinkaan hallitusta, jossa riittää muutenkin arvosteltavaa. Suunnattoman paljon uutta vahinkoa on jäänyt syntymättä hallituksen saamattomuuden ansiosta.

Otetaan nyt esimerkiksi tämä sote-uudistus. Mitä se on? Ruhjotaan kunnat ja niiden tuottama perusterveydenhoito ja sosiaalipalvelut sopivan kokoisiksi ryppäiksi yksityistämistä varten. Ei sen enempää, ei vähempää. Hyvin pitkälle nykyisiä kuntajakosuunnitelmia vastaavat kartat kiersivät suomalaisministereiden käsissä jo 90-luvun alussa, kun EU-jäsenyyteen vasta valmistauduttiin.

Opetusministerinä yliopistojen yksityistämisestä vastannut ja niiden perustyön savuaviksi raunioiksi jättänyt Henna "Teurastaja" Virkkunen ansaitsi näytöillään nykyisen hallituksen kuntapyövelin paikan. Hän on myöntänyt, ettei vireillä olevilla uudistuksilla saavuteta säästöjä, kyse on vain varautumisesta tulevaan.

Ja mitä siellä tulevaisuudessa sitten odottaa? Jatkuvat kuntien valtionosuuksien leikkaukset kriisiyttävät perusterveydenhuollon lopullisesti, höpinä kestävyysvajeesta sumentaa yleisen harkintakyvyn ja uudet sote-alueet muodostavat kokonaisuuksia, jotka ovat yksityisille palveluntuottajille riittävän suuria. Yhtälö on valmis: suuret ylikansalliset terveysbisnesketjut (tai niiden haltuun myöhemmin päätyvät pienemmät paikalliset yritykset, sama se) tekevät uskomattoman kokonaisedullisen tarjouksen, ja pystyvät rahoitusasemansa vuoksi myymään palveluita alle tuotantokustannusten, kunnes kenttä on putsattu muista toimijoista. Sitten alkaa rahastus.

Kun Jyrki-boy Kataisen hallitus leikkii kuurupiiloa tämän projektin ympärillä, se ei voi ymmärrettävistä syistä kertoa, mitä tavoittelee ja miksi. Niinpä lopputulos on absurdi näytelmä, jossa joka toinen askel päättyy kompastumiseen. Kulissien pystyssä piteleminen on kovaa työtä, ja se näkyy.

Sen sijaan, että täältä katsomosta buuataan, meidän pitäisi hurrata ja taputtaa. Tällä menolla sote-uudistus jää yhden hallituskauden mittaiseksi puskafarssiksi, jonka loppuratkaisua ei koskaan saavuteta, mikä pienentää yleisön kärsimyksiä oleellisesti. Nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat eivät tietenkään ratkea, mutta tilanne ei myöskään muutu olennaisesti huonommaksi. Ja se on neljännesvuosisadan ikäisessä kokoomus-Suomessa ihme.

Kun pääministeri valittaa julkisuudessa, että Suomen negatiivinen ilmapiiri lamaannuttaa tekemisen, hän on fantastisella tavalla sekä väärässä että oikeassa. Kataisen umpikujahallituksen olemassaolo on itsessään todiste siitä, että Suomessa sallitaan epäonnistuminen - samalla pääministeri puhuu totta todetessaan, että ”päämäärien sijaan nyt puhutaan liikaa prosesseista”. Mutta minkäs teet, kun sote-uudistuksen prosessit ovat ristiriidassa sen virallisten päämäärien kanssa, eikä niitä taustalla piiloteltavia varsinaisia päämääriä sovi julkisuuteen päästää.

Ei ole ihme että Katainen on niin mielistynyt fantastinen-sanaan. Sanakirjamääritelmän mukaanhan se tarkoittaa mielikuvituksellista tai eriskummallista.